Blogi: Olkaa rohkeita, olkaa aitoja, olkaa ankkoja!

Tänä vuonna Ankkoihin liittynyt Urho Blom ja senaattori Kim Wallenius Vaaligaalassa lokakuussa 2014.

Vuonna 2014 Ankkoihin liittynyt Urho Blom ja senaattori Kim Wallenius Vaaligaalassa lokakuussa 2014.

Kirjoittaja: Kim Wallenius, senaattori #73091
____

On vuosi 2006 ja eletään tammikuun alkua. Kylmää, ikävää ja hyinen ilma menee nahan alle luihin ja ytimiin. Otan yhteyttä Aurajoen nuorkauppakamariin kuultuani, että kamaritoiminta voisi olla minun näköistäni toimintaa. Ei ehkä kaunista, mutta aktiivista ja innostunutta. Yhteydenottoni päättyy kuin tammikuun päivä – lyhyesti ja tylysti. Koejäsenvalinnat on tehty, on pakko odottaa vuosi – tai hakea muuhun kamariin.

En hakenut. Halusin olla ankka, halusin tulla ankaksi ja päätökseni piti. Uusi yritys syksyllä 2007, tällä kertaa ajoissa. Puin parhaan, ja silloin ainoan, pukuni koejäsenhaastatteluun. Haastattelu oli paluu entisaikojen kabinetteihin. Jännitti kovasti; mitä pitää tietää, mitä on hyvä sanoa, mitä minulta odotetaan? Paljon kysymyksiä.

Alusta lähtien päämääräni oli kehittää itseäni ja etsiä vastapainoa omalle työlle sekä tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä. Se oli ajatus. Muusta en tiennyt. Lähdin heti koejäsenvuotenani uteliaan aktiivisesti toimintaan mukaan. Olin innolla mukana Puheenjohtajan kesäpäivä -järjestelyissä, Turku European Conference 2008 avajaisjärjestelyissä ja syksyn tullen loikin innostuksissani pöydälle jo rapujuhlissa tietämättä perinteistä mitään. Onneksi ei tiennyt vierustoverinikaan. Eihän koejäsenen sovi ilmaista innokkuuttaan hallitusvirkaan ennen kuin jäsenyys on vahvistettu.

Luottamustehtävät seurasivat toisiaan. Tai no, eiväthän ne seuraa vaan kyllä niihin hakeudutaan – toisinaan myös ajaudutaan. Asia on kuitenkin niin, että jos haluaa saada, on pakko antaa paljon, mutta lähes aina saa enemmän kuin pystyy ottamaan vastaan. Vähän niin kuin Nikke T on taannoin ilmaissut – tiedättehän? Välillä aika oli kortilla, todella kortilla, mutta vaikka kortti oli hetkittäin täysikin, nautin täysin siemauksin toiminnasta.

Täysinäisiä kortteja on sittemmin löytynyt paljon, kovin paljon. Mahdollisuudet olivat kuitenkin rajattomat kun vain ymmärsi tarttua tilaisuuksiin. Ymmärsinhän minä. Kotona ei kuitenkaan aina herunut kiitosta yhteisen vastuun kantamisesta. Yhteinen vastuu oli väärässä paikassa. Yhteistä vastuuta olisi ollut kotonakin ihan kantamiseksi asti. Perheen, harrastuksen ja työn yhdistäminen on haastavaa (ts. vaikeata) nuorkauppakamaritoiminnassa. Se ei ole mahdotonta, mutta vaativaa. Uskon kuitenkin, että jokainen osa-alue lopulta hyötyy harrastuksesta – myös perhe.

Vaikka toimintaa kuvaisi kuinka, päätyy aina ihmisiin. Minun toimintani on koostunut niistä kaikista ihastuttavista ihmisistä joihin olen saanut tutustua. En olisi milloinkaan saanut mahdollisuutta tavata juuri näitä ihmisiä, ellen olisi osallistunut lapsellisen uteliaana tapahtumiin. Olen osallistunut yli 30 kansalliseen tai kansainväliseen tapahtumaan tai kokoukseen. Sieltä ne ihmiset löytyivät. Olen saanut mahdollisuuden ystävystyä lukuisiin ihmisiin. Ihmisiin, jotka tulevat pysymään ystävinäni hamaan tappiin asti. Tämä arvokas piirre toiminnassa on kaikkein tärkein minulle.

Jokainen tietysti löytää toiminnasta itselleen sopivan sävyn, itselleen istuvan piirteen, mutta se löytyy – vain osallistumalla. Vallatkaa ensin ankat, sitten Turku, sitten ABCD -alue ja koko Suomi. Menkää Eurooppaan, Aasiaan, Amerikkaan, menkää. Menkää jo! Tutustukaa, olkaa rohkeita, olkaa aitoja, olkaa ankkoja. Takki auki, tukka, no minä en nyt kuitenkaan, taakse ja menoksi. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta se on eri sävyissä. Se rikastuttaa ihmistä, ihan jo pelkkä näkeminen.

Niin työssä kuin harrastustoiminnassakin on hyvä asettaa tavoitteita. Tavoite voi olla pieni, se voi olla suuri, mutta ilman tavoitteen asettamista, mikään ei toteudu. Tavoite on kuin unelma. Unelmakin voi toteutua, jos unelmaan uskoo oikein kovasti. Tähän lapsenomaiseen ajatukseen uskon itsekin. Unelmien, tavoitteidenkin toteutuminen vaatii vain paljon työtä. Suuri työmäärä on vain haaste kun ympärillä on oikeat ihmiset, oikea hetki, oikea mahdollisuus. Nuorkauppakamaritoiminnassa kaikki edellä mainitut piirteet on tarjottuna edessäsi. On vain kyse siitä mihin sinä tartut. Sinä teet valintasi, sinä kannat vastuun itsestäsi.

Minulle esitettiin koejäsenhaastattelussa syksyllä 2007 yksi tärkeä kysymys ylitse muiden. Mitä sinä haluat nuorkauppakamaritoiminnasta? Vastasin puheenjohtaja Niklas Öhmanille (PRES 2008): ”Sinun paikkasi”. Tavoite oli asetettu ja siitä hetkestä alkoi seitsemän vuoden mittainen suihkuralli.

You may also like...