Kamariura paketissa – poispotkitun ajatuksia

Potkijaisten suunnittelupalaverista

Vuosikertaa -74 potkiaisten suunnittelupalaverissa

Kirjoittaja: Miku Henriksson

____

Tulin kamariin koejäseneksi vuonna 2006. Olin tutustunut nuorkauppakamaritoimintaan edellisenä vuotena Aurajoen Nuorkauppakamarin järjestämässä aluekokouksessa yhteistyökumppanin ominaisuudessa. Vaikka joitain tuttujani olikin ennestään mukana nuorkauppakamaritoiminnassa, olivat ennakkotietoni vähäiset. Aluekokouksessa tekemieni havaintojen mukaan kaikilla vaikutti olevan hyvä meininki ja tunnelma oli positiivinen, joten hain mukaan seuraavana syksynä.

Ensimmäisinä vuosina osallistuin jokseenkin aktiivisesti varsinkin kamarin omiin tapahtumiin toimien vuonna 2009 hallituksessa COMina. Vaikka kamariurani jälkimmäisellä puoliskolla osallistuinkin aiempaa harvemmin yhteisiin aktiviteetteihin, säilyivät kontaktini muihin jäseniin ollessani heidän kanssaan tekemisissä muissa yhteyksissä. Lisäksi pyrin säilyttämään tietyn jatkuvuuden osallistumalla aina kahteen vuosittaiseen tapahtumaan; epäviralliseen nuorkauppakamarien jääkiekon SM-turnaukseen sekä potkijaisiin.

Ensinmainittua eli JC-kiekkoa ei valitetttavasti ole enää järjestetty parin-kolmen viime vuoden aikana. Tapahtuma kärsi ajoittain osallistuvien joukkueiden vähyydestä. Heikoimmillaan määrä oli vain kolme, mistä johtuen status vain epävirallisena SM-turnauksena lienee ollut oikeutettu. Tosin tiettävästi mitään muutakaan turnausta ei JC-piireissä järjestetty, joten tämä oli kuitenkin omassa kategoriassaan ainutlaatuinen. ANKK osallistui turnaukseen osana Alue A:n joukkuetta, joka koostui lisäksi Salon, Kaarinan ja Raisio-Naantalin kamareista. Turun kamarissa pelaajia riitti omaan joukkueeseen. Muutkin joukkueet tulivat pääsääntöisesti lounaisesta Suomesta. Pelit pelattiin aina ”hyvässä JC-hengessä”, mistä johtuen tuomarit olivat monessa ottelussa hyvin työllistettyjä eivätkä ulosajot olleet mitenkään tavattomia. Alue A:n joukkue voitti kertaalleen mestaruuden, toi kannun kotiin ja sai järjestettäväkseen seuraavan vuoden turnauksen. Vaikka taukoa turnauksen järjestämisessä on ollut useampi vuosi, toivon, että vaikkapa ANKK:sta löytyy vielä kiekkoilijoita elvyttämään tämä reipashenkinen urheilutapahtuma.

Potkijaisista ei sitä vastoin ole tarvinnut pitää taukoa. Ne ovat aina olleet ainutlaatuinen tapahtuma ja joka kerta kulloisenkin vuosikerran näköinen. Yllätyksellisyys on aina ollut olennainen osa iltaa. Koskaan ei voi tietää mihin bussi vie juhlijat. Kohteena on voinut olla nakkikioski Mynämäellä tai lähiöpubi Varissuolla. Johtuen aikaisempien vuosien onnistuneista juhlista oli rima asetettava riittävän korkealle kun aloimme suunnitella vuosikerran -74 (+ yhden -73) potkijaisia. Ajoissa aloitetut ennakkovalmistelut loivat rungon päivän ja illan ohjelmalle, mutta kuten aina tällaisia juhlia järjestettäessä, yllätyksiä tulee vastaan. Omasta mielestämme onnistuimme toteuttamaan sellaiset potkijaiset kuin oli tarkoituskin ja korviimme kantautuneen palautteen perusteella oli ilta myös muiden juhlijoiden mieleen.

Aikaisempina vuosina olen usein kuullut varsinkin kaltaisteni vähemmän aktiivisten potkittavien harmittelevan sitä, etteivät he aikoinaan heittäytyneet mukaan täysillä ja osallistuneet useammin erilaisiin tapahtumiin, joita on tarjolla aina kansainvälistä tasoa myöten. Ymmärrän tämän pointin täysin, mutta itse en osaa suhteellista passiivisuuttani harmitella. ”Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi”, totesi muuan suomalainen olympiavoittaja. Tiesin hyvin, että kamaritoiminta antaa sitä enemmän, mitä sille on itse valmis antamaan. Minulta jäi siis paljon saamatta, mutta olen iloinen siitä, että Aurajoen Nuorkauppakamarissa oli tilaa myös minunkaltaiselleni jäsenelle. Yhdistystoiminnassa tarvitaan innokkaita ja intohimoisia tekijöitä ja heitä kunnioitan suuresti. Olen kokenut nuorkauppakamarin olevan oikeudenmukainen järjestö, jossa osaavat ja asialle omistautuneet jäsenet pääsevät eteenpäin ja saavat ansioistaan myös huomionosoituksia. Näin kävi myös nyt poispotkittavien kohdalla. Senaattori Kim Wallenius ja kunniajäsen Johanna Liukko ovat arvonimensä ansainneet.

Oma kamariurani on paketissa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana tutustuin moneen hyvään tyyppiin ja toivon, että saan jatkossakin olla heidän kanssaan tekemisissä. Kamariin on tullut viime vuosina mukaan runsaasti uutta, pätevää jäsenistöä. Kaikki viittaa siihen, että ANKK on jatkossakin kasvava ja kehittyvä kamari, johon halutaan mukaan jäseneksi.

 

 

 

You may also like...