Untuvikko kokeilee siipiään puhekilpailussa

Kirjoittaja: Riikka Kyläheiko


espoopuhekilpailu_rkylaheiko-0028 copy

 

 

Viime lauantaiaamuna herätyskello soi seitsemän jälkeen. Rauhallisen viikonlopun sijaan edessä oli ankkaparven yhteinen retki Espoon Korpilahdelle A- ja C-alueiden yhteiseen vuosikokoukseen. Tuoreena koejäsenenä kokous oli itselleni ensimmäinen.

Jo etukäteen olin kuullut, ettei kokous meidän tavallisten (koe)jäsenten osalta ole varsinaisesti kokous vaan ohjelmassa oli koulutusta ja viihteellisempää illanviettoa. Itse en ollut mukana pelkästään sivustaseuraajana, sillä tehtävänäni oli edustaa kamariamme A-alueen puhekilpailussa voitettuani kamarimme oman puhekilpailun.

En voi sanoa odottaneeni puhekilpailua innolla. Tosin odotin innolla, että se olisi takanapäin. Puhekilpailut ovat osa nuorkauppakamarien traditioita ja niillä on tarkat säännöt. Kamari- ja aluetason puhekilpailuissa kaikki kilpailijat saavat aiheen puoli tuntia ennen puhekilpailun alkua. Sitten on puoli tuntia aikaa luoda ja harjoitella tasan kolmen minuutin pituinen puhe.

Vaikka olenkin elämässäni pitänyt puheen jos toisenkin, niin tämä puhekilpailu vei minut epämukavuusalueelle. Panostan nimittäin yleensä puheissani juuri valmisteluun. Puolessa tunnissa keksisin normaalisti vasta aloituslauseen.

Onneksi sitä aloituslausetta ei ollut pakko keksiä yksin tällä kertaa, sillä puheen valmistelussa sai käyttää apujoukkoja. Minulla olikin jo kännykkä täynnä avukseni ilmoittautuneiden ankkojen puhelinnumeroita, mikä lämmitti untuvikon mieltä.

Ennen puhekilpailua kävin kuuntelemassa Toni Hinkan koulutusta Karisma – neuvot nuorille johtajille – kuinka menestyä puhujana. Koulutuksen lopussa puhuttiin hyvän puheen rakenteesta ja koetin siinä painaa päähäni vetoomuksia, lopun alkuja ja lopun loppuja. Olihan kaikki painottaneet sitä, miten tärkeä puheen rakenne on tässä kilpailussa.

Puhekilpailu oli ilmoitettu alkavaksi puoli kolmelta ja saavuin paikalle hyvissä ajoin. Mutta mitä ihmettä? Näinkin edessäni useita eri ryhmiä jo kirjoittamassa puheita ja jotkut jo kellottivat omaa harjoituspuhettaan. Löydettyäni järjestäjän selvisi, että aikataulua oli aikaistettu puolella tunnilla ja aiheet olikin annettu jo kahdelta. Katsoin kelloani ja totesin, että kilpailu alkaisi yhdeksän minuutin kuluttua. Minä olin juuri vasta saanut aiheen eteeni.

Laitoin viestiä puheenjohtajallemme Maarit Hurmeelle, joka hälytti tiimimme. Hetken päästä ratsujoukkomme jo saapuivatkin tuekseni ja tuntui heti toiveikkaammalta. Selvisi, että minulla oli myös käynyt arpaonni ja olin toiseksi viimeinen puhuja. Minulla oli siten yli kymmenen puhujan verran aikaa valmistella puhettani. Satu Alitalo ja Irene Mattila auttoivat alkuideoimaan puhetta ja sen jälkeen rakensimme sitä Maaritin ja Terhi Vienon kanssa. Terhi ehti kuunnella luultavasti kyllästymiseen asti harjoituspuheitani kilpailun aiheesta Kansainvälistyminen – karkki vai kepponen. Itse kilpailupuhe sujui lopulta hyvin ja siitä menee iso kiitos mahtavalle tiimille, joka pelasti untuvikon merihädästä.

Puheen jälkeen saattoi keskittyä iltagaalan odotukseen. Gaalassa kamarillemme tuli palkinto A-alueen vuoden 2015 parhaasta koulutustoiminnasta. Mikään ei voimista yhteenkuuluvuuden tunnetta niin kuin yhteinen voitto, joten voitto tuntui hienolta – olkoonkin, että itse tulin mukaan vasta tänä vuonna. Puhekilpailun voitto sen sijaan meni toiselle kamarille. Vaikka puhekilpailu oli jälkikäteen ajateltuna mukava haaste, niin olin pelkästään iloinen, että seuraavalle tasolle jatkoi toinen puhekilpailija. Toivon voittajalle onnea ja menestystä seuraavassa puhekilpailussa!

espoo

 

 

You may also like...