Kamaritarina – PRES 2017 Urho Blom

Olen Urho Blom, 37 vuotta. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri Turun yliopistosta. Ammatiltani olen yrittäjä ja työskentelen toimitusjohtajana lobbaukseen erikoistuneessa asiantuntijayrityksessä nimeltä Eurofacts Oy. Harrastuksiini kuuluvat perheen lisäksi ulkoilu, koripallo, kirjallisuus, ruoka ja sienestys joitakin mainitakseni. Hain mukaan kamaritoimintaan joulukuussa 2013.

Kotikamarikseni valikoitui lopulta Aurajoen Nuorkauppakamari, jonka puheenjohtajana olen saanut toimia kuluvan vuoden. Päätin lopulta lähteä mukaan kamaritoimintaan saunan lauteilla, kun kaksi senaattorismiestä sitä niin ponnekkaasti ja painokkaasti vaati. Aiemmin kiinnostustani muutamaan muuhunkin kamariin oli tiedusteltu, mutten syystä tai toisesta ollut siinä vaiheessa kiinnostunut. Perheelläni on kamarihistoriaa. Isäni on senaattori toisessa kamarissa, joten se ei ollut minulle vaihtoehto. Piti rakentaa oma kamaripolku ja -ura. Päätös oli lopulta hyvä ja selkeä. Ehkäpä ympyrä sulkeutuu hetkeksi perheemme osalta nyt, kun nuorempi veljeni, yrittäjä hänkin, on hakenut jäsenyyttä isäni kotikamarista, johon häntä kannustin. Toivon hänen tulevan valituksi ja innostuvan toiminnasta.

Aluksi minulla ei ollut suuria odotuksia kamaritoiminnalle enkä rehellisesti sanoen tiennyt siitä kovinkaan paljon. Mielikuva oli, että bisnesverkostoa ollaan kasvattamassa. Olin koejäsentaipaleeni alussa verraten inaktiivinen ja yllättynyt ”työmäärästä”, jonka valinta kamaritoimintaan lähteminen ja varsinkin siihen sitoutuminen toi mukanaan. Ensimmäiset viisi kuukautta aloittaessani koejäsenenä 2014, mutta projektipäällikkyys joulukonsertissa Liedon vanhassa kirkossa sekä osallistuminen Jatkaja- ja Puheenjohtajan kesäpäivät-projekteihin sytyttivät kipinän. Halusin kantaa vastuuta ja siihen kovasti kannustettiin. Ura jatkui Aurajoen kamarin COM:na 2015. COM-vuosi meni hyvin, mutta kesän koittaessa olin henkisesti täynnä kamaria ja piti ladata akkuja. Ilmeisesti ainakin osa jäsenistöstä oli tyytyväinen toimintaan, kun sain loman lähestyessä loppuaan yhteydenottoja lähteä puheenjohtajakisaan (DP 2016).

Harkitsin asiaa kaksi viikkoa ja päätin lopulta asettua ehdolle. Arvelin minulla olevan mahdollisuudet pärjätä kisassa, josta taisi tulla toistaiseksi kaikkien aikojen tiukin kamarimme äänestys kahden ehdokkaan välillä. Tulin lopulta valituksi pienimmällä mahdollisella yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tottakai halusin voittaa, kun kisaan olin kerran ehdolle asettunut. Vieläkin enemmän halusin näyttää itselleni, että minusta on ne vaalit voittamaan ja osaltani viemään Aurajoen kamaria 2020-luvulle. ”Valta” ei ole itsetarkoitus ja sitä voi pitää (käyttää) vain ohikiitävän hetken. Mutta samalla se pitää ottaa – ja ansaita. PRES-vuoteni on sujunut kohtuullisesti ja Aurajoki porskuttaa. Minua on pyydetty asettumaan ehdolle alueellisiin tehtäviin, mutta tällä kertaa henkilökohtaiseen hyvinvointiin, jälkikasvuun ja oman yhtiön kehittämiseen panostaminen menevät edelle.

Olen ollut mukana lukuisissa kamariprojekteissa, joista tunnetuin lienee yhteistyössä Airiston, Raisio-Naantalin ja Turun nuorkauppakamarien kanssa perustettu The SHIFT-bisnesfestivaali, joka toukokuussa 2018 järjestetään jo kolmannen kerran. Tänä päivänä ”projekti” elää omaa elämäänsä, on oma yhtiönsä, joka työllistää 6 henkeä ja vaihtaa +400 k€. SHIFT on minusta oiva esimerkki siitä, minkälaisia asioita kamaritoiminnan kautta voi ja (halutessaan) on mahdollista synnyttää. odotankin mielenkiinnolla, mitä uusia projekteja ja aihioita tuoreilla kamarilaisilla on mielessään. Jos ajattelee isosti, voi saavuttaa isoja asioita. Jos pienesti, todennäköisesti jääkin pieneksi. On myös uskallettava epäonnistua. Omien rajojen kokeilemiselle nuorkauppakamari tarjoaa erinomaisen viitekehyksen. Tärkeää on se, mitä karille ajamisista opitaan. Henkilökohtaisen kasvun lisäksi olen saanut lukuisia ystäviä niin omasta kamaristani kuin kamareista ympäri maan ja rajojemme ulkopuolella. Ellen olisi lähtenyt mukaan, en todennäköisesti olisi tavannut niin montaa hienoa ihmistä, joilla jokaisella on oma, uniikki tarinansa ja polkunsa. Olen saanut matkallani valtavasti tukea niin monelta taholta edetessäni kohti vaativampia tehtäviä, että kaiken kattavasta listasta tulisi loputtoman pitkä. Siksi nostan esille vain kaksi nimeä, joiden myötävaikutuksella kamarimatkani aikanaan alkoi. Aurajoen kamarin senaattorit Kim Walleniuksen ja Tomi Taipaleen.

Toimin luottamustehtävissä myös muissa elinkeinoelämän järjestöissä. Onkin ollut mielenkiintoista verrata kamaritoimintaa muuhun järjestötoimintaan. Olen neljävuotisen kamariurani aikana ehtinyt ajatella, mistä tässä kaikessa on kysymys. En usko, että kenelläkään on kaikkia vastauksia, mutta jaan kanssanne muutaman ajatuksen. Ensiksikin, tulevaisuus tehdään. Lainaan pitkäaikaista ja pitkäaikaisen kokemuksen pörssiyhtiöissä omaavaa kollegaani ”oikeissa töissä”, joka on aina kysynyt minulta haluatko istua perävaunussa vai veturissa? Haluatko olla osaltasi vaikuttamassa siihen, mihin omaa kamariasi tai SNKK:ta ollaan kehittämässä sen sijaan, että joku ”vain kertoo” sinulle mitä tehdään? Nyt odotankin mielenkiinnolla ja innolla ketkä ovat A-alueen uudet vastuunkantajat ja suunnannäyttäjät. Nyt on aika astua esiin.

Toiseksi, tämän tyyppisten organisaatioiden elinvoimaisuutta mitataan allekirjoittaneen mielestä sillä, miten hyvin onnistumme kasvattamaan vastuunkantajia. Tämä ei tietenkään ole ainoa eikä mikään absoluuttinen mittari eikä tämä yksin riitä. Keskeinen haaste on siinä, että aktiivisesti etsimme ja löydämme itsensä kehittämishaluisia ja kunnianhimoisia ihmisiä, jotka osaavat välittää nuo opit edelleen muille. Ja nämä opettamaan uudet kamarilaiset viemään soihtu eteenpäin vastuullisten johtajien ja kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseksi. Tämä edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä. Mitään oikotietä tai ohituskaistaa onneen ei ole. Ei ainakaan minun näköpiirissäni. Paikasta kamaritaivaan auringossa onkin kamppailtava joka vuosi.
Saatoin aluksi kamariin tullessani omassa ajattelussani syyllistyä jonkinasteiseen ylimielisyyteen, joka viimeisten vajaan neljän vuoden mittaan on vaihtunut nöyryyteen ja ymmärrykseen siitä, ettei pelkkä jäsenyys jossakin yhteisössä itsessään tuo kellekään statusta, ansiotonta arvoa. Yhteisön kollektiivinen arvo ja status syntyvät ja kumuloituvat sen mukaan, miten kukin meistä kontribuoi yhteiseen yhtälöömme. Nuorkauppakamaritoimintaan, joka parhaimmillaan on suurempi kuin yksittäisten osiensa summa.

Yhdysvaltaiskirjailijan, Ralph Waldo Emersonin sanat ovat aina elähdyttäneet minua niin yritys- kuin kamarielämässä. Emersonin ajatukset sopivat minusta hyvin kuvaamaan erityisesti kotikamariani, sen toimintaa ja jäsentemme työtä, mutta toivon niistä olevan iloa tai antavan ajattelun aihetta jokaiselle nuorkauppakamarilaiselle.

”Älä mene sinne, missä teitä jo on, vaan kulje mieluummin sinne, missä niitä ei ole – ja jätä jälkesi.”

Viedään vuosi 2017 kunnialla maaliin ja tehdään ensi vuodesta ikimuistoinen.

Parhain syysterveisin, Urho Blom
PRES 2017, Aurajoen Nuorkauppakamari ry

Artikkeli julkaistu alunperin: eAaria 16/2017

You may also like...